Origami

Origamiksi kutsutaan japanilaista paperin taittelu taidetta, joka yleistyi Japanissa 1300-luvulla ja levisi muualle maailmalle 1950-luvun jälkeen. Origamit taitellaan neliön muotoisesta paperista esittämään yleensä esineitä tai eläimiä. Paperin taittelussa ei tarvita saksia, liimaa tai muita materiaaleja. Perinteisesti origamit taitellaan yhdestä paperista mutta on olemassa myös ns. “Renzuru-taittelu”, jossa pienet yksittäiset origamit yhdistetään yhdeksi isoksi teokseksi.  

Origamien teko Japanissa alkoi joskus 600-luvulla, buddhalaisten munkkien tuodessa paperinvalmistustaidon Kiinasta. Heian-kaudella (794-1185) paperia käytettiin yksinomaan hovissa enimmäkseen kirjoittamiseen. Paperin taittelua pidettiin pääasiassa hienostuneena ajanvietteenä. Muromachi-kaudella (1392-1573) origamitaide laajeni koko kansan pariin, paperin valmistuksen ja saatavuuden yleistyessä. Taittelutaito siirtyi vanhemmilta lapsille ja sitä myötä sukupolvelta toiselle. 1950-luvun loputtua origami alkoi levitä Japanin ulkopuolelle Yhdysvaltojen kautta.  

Origamin merkitys ja käyttö ovat muuttuneet aikojen saatossa. Heian-kaudella origameja tehtiin pääasiassa koristeiksi uskonnollisia rituaaleja varten. Paperintaittelutaitoa pidettiin siihen aikaan yhtä arvokkaan taidemuotona kuin maalausta tai kuvanveistoa. Paperin saannin helpottuessa Muromachi-kaudella origamista muodostui japanilainen kansantaide. Origameista tuli täten yleisiä lahja ja juhla esineitä. Nykypäivänä origamien arvokkuus on vähentynyt paperin saatavuuden kasvettua. Modernissa origamitaiteessa hyödynnetään entistä enemmän matematiikkaa ja tietokoneohjelmia. Vaikka nykyajan välineillä saa aikaiseksi vaikka kuinka monimutkaisia teoksia, itse origamien tekotapa on pysynyt kautta aikojen samana. Kuka tahansa voi päästä origamien tekoon helposti tekokirjojen ja ohjeiden kautta.