Jokaisessa lehdessä toimii päätoimittaja, mutta millaista hänen työnsä oikeastaan on? Lähden haastattelemaan Kalajokilaakson päätoimittajaa Seppo Kangasta ja hakemaan vastausta tähän kysymykseen.
Tapaamispäivän aamuna päätän aamukahvini lomassa silmäillä Kalajokilaakson keskiviikkoisen suurnumeron. Huomaan Sepon kirjoittaneen kolumnin ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Hänen humoristinen ja hieman itseironinen tapansa kertoa omantunnon tuskistaan saa minut väkisin hymyilemään, samaistuessani osittain hänen kertomaansa huomaan myös itsessäni omantunnon pistoksen.
Astun sisään lehtitaloon ja vastassani on kevyttä puheensorinaa sekä vieno kahvin tuoksu. Katselen ympärilleni ja huomaan seinäkellon olevan tunnin verran jäljessä. Vai olenko minä tunnin etuajassa? Tarkistan nopeasti puhelimesta mitä kello näyttää, ja huokaan helpotuksesta; olen oikeaan aikaan liikkeellä. Pian minut ohjataan kohti päätoimittajan toimistoa. Portaissa vastaan tulee hymyilevä viiksekäs mies.
-Kyllähän minulla ihan kalenteriin oli kirjoitettunakin tämä tapaaminen, Seppo naurahtaa ja toivottaa minut tervetulleeksi.
Kesätoimittajan matka päätoimittajaksi
Vaihdettuamme hieman tietoja toisistamme aloitamme haastattelun keskustelemalla ensin Sepon taustasta, ja siitä miten hän on päätynyt nykyiseen asemaansa. Seppo kertoo menneensä lukion jälkeen vuonna -79 kesätoimittajaksi Nivala-lehteen ja olevansa samalla reissulla edelleen.
– Nivala-lehdessä pääsin heti tekemään uutisia ja kaikenlaisia lehtijuttuja, kolumneja ja kaikkea sitä mitä paikallislehdessä tehdään.
Varsinaista media-alan kolutusta hänellä ei ole, vaan hän kertookin oppineensa suurimmaksi osaksi työn kautta.
– Olen toki liki 40 vuoden työurani aikana suorittanut useita erinäisiä journalistisia opintoja avoimella puolella. Jokunen vuosi sitten suoritin johtamistaidon erikoisammattitutkinnon, ja se onkin ainoa varsinainen tutkintoni. Ylioppilaaksi olen ennen sitä lukenut.
Kalajokilaaksossa hän on työskennellyt kahteenkin otteeseen, ensin vuodesta -82 vuoteen -88 toimittajana ja sitten -05 vuodesta saakka päätoimittajana. Välissä hän kertoo heittäneensä 17 vuoden keikan Kalevassa.
– 2005 minut kutsuttiin tähän päätoimittajaksi, vastasin kutsuun myöntävästi ja siitä lähtien olen tässä ollut.
Päivät ovat erilaisia ja erittäin monipuolisia
Päätoimittajana työtehtäviin kuuluu paljon yleisvastuuta. Hän vastaa muun muassa lehden päivittäisestä työnjohtamisesta, arkisesta sisällöstä sekä juttujen jakamisesta toimittajille. Hän myös suunnittelee lehden sisällön yhdessä muun toimituksen kanssa ja käy jatkuvaa keskustelua toimittajien kanssa näkökulmista sekä miettii juttujen painoarvoa sekä paikkaa lehdessä. Toimituksen sisäistä keskustelua käydään päivittäin kahdessa eri palaverissa. Päätoimittajalle kuuluu myös yleisvastuu siitä että lehden sisältö noudattaa lakeja ja journalistisia ohjeita, niin printissä kuin digissäkin.
– Esimerkiksi rikosuutista tehdessä huolehdin siitä kenen nimi jutussa saa näkyä ja kenen ei. Tällaisia asioita tarkkailen päivittäin. Toki meidän toimittajamme ovat ammattilaisia ja tietävät nämä asiat, mutta lopullinen vastuu on kuitenkin minulla.
Näiden lisäksi päätoimittajan tehtäviin kuuluu myös huolehtia siitä, että lehti noudattaa strategiaansa sekä journalistisia periaatteitaan ja linjauksiaan. Seppo myös kirjoittaa itse lehteen säännöllisesti niin uutisia, kolumneja kuin pääkirjoituksiakin. Myös yleisöliikenne hoituu pääosin hänen kauttaan ja hän myös taittaa. Tänään hän on menossa tekemään syntymäpäivähaastattelua.
– Työhöni kuuluu todella paljon suunnittelua ja se onkin erittäin tärkeää, sillä esimerkiksi digiä suunnitellaan päivittäin ihan minuuttiohjelmalla. Mitä julkaistaan, milloin ja missä. Etukäteen suunnittelu on todella isossa roolissa jatkuvasti.
Konsernin tehtävistä lisää vastuuta arkeen
Kalajokilaakso on osa Keski-Pohjanmaan kirjapaino Oyj -konsernia, ja Seppo toimii johtoryhmän jäsenenä. Niinpä päätoimittajan työtehtävien lisäksi hänen arkeensa liittyy myös konsernin sisäisiä tehtäviä. Sepon vastuulla on mm. yhteistyön koordinointi ja sen toimivuudesta vastaaminen sekä lehtien sisältöyhteistyö. Tehtäviin kuuluu myös konsernin toimitusten hr -asioita
– Ainakin minulla pitäisi olla kokonaiskäsitys siitä kuka on töissä missäkin ja minkä aikaa, keitä avustajia on käytettävissä ja mistä saadaan sijainen esimerkiksi pitkän sairausloman sattuessa.
Kuunnellessani Sepon innostunutta tarinaa omasta työnkuvastaan huomaan hänen todella pitävän työstään! Kertaakaan en havaitse ärtymistä tai kyllästymistä, vaan ainoastaan aitoa innostuneisuutta ja paloa siihen mitä hän tekee. Mietin kuinka hän saa vuorokaudessa tunnit riittämään?
– Ei ne aina meinaa riittääkään, Seppo vastaa hymyillen.
Kohtaamisia ja elämän keskipisteessä olemista
Kun kysyn Sepolta mikä media-alalla työskentelyssä on parasta, hän vastaa epäröimättä.
– Elämän ja asioiden keskipisteessä oleminen, se että saa olla tapahtumien ytimessä.
Hän lisää myös, että työssään hän saa tutustua moniin hienoihin ihmisiin. Ikävämmiksi asioiksi hän mainitsee epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietämisen, sillä kiireestä johtuen juttua ei ehdi hioa aina niin hyväksi kuin haluaisi. Silloin hän muistuttaakin itseään sillä, että on kirjoittamassa lehtijuttua eikä väitöskirjaa. Ikävänä asiana Seppo mainitsee raskaat ja ikävät tilanteet, joihin on pakko mennä. Pyydän hieman tarkennusta siihen millaisia tilanteita hän tarkoittaa.
– Esimerkiksi onnettomuuspaikat joissa on ollut kuolonuhreja, tai tulipalo jossa ihmiset ovat menettäneet kaiken. Eihän niihin ole kiva mennä.
Henkilökohtaisesti hänen mielestä raskaita ovat myös tilanteet jotka vaativat tiettyä itsensä kovettamista ja ns. röyhkeyttä.
– Sellainen tilanne jonka tietää olevan esimerkiksi haastateltavalle epämiellyttävä.
Seppo kertoo myös, että joskus tulee vastaan niin raskaita tilanteita että niiden käsittelyyn tarvitaan ammattiapua. Sitä varten on konsernissa olemassa tukijärjestelmä. Joissain tilanteissa saattaa myös olla niin että työantaja suosittelee tai jopa määrää käymään ammattilaisen puheilla, ja myös työkaverit tunnistavat ja tukevat toisiaan raskaissa tilanteissa.
– Meillä kyllä työyhteisössä tuetaan ja apua saa silloin kun sitä tarvitsee.
Hienointa hommaa mitä housut jalassa voi tehä
Kysyin vielä lopuksi Sepolta olisiko hänellä jotain mitä haluaisi kertoa meille alaa opiskeleville.
– On. Älkää uskoko että esimerkiksi lehtiala on ns. auringonlaskun alla. Tuottamaamme sisältöä jaetaan jatkossakin joka tapauksessa jossain muodossa, printtinäkin vielä pitkään. Juttuja ei robotit pysty kirjoittamaan. Uskon että printtilehti tulee tulevaisuudessa olemaan spesiaalia, tavalliset uutiset luetaan netistä ja printissä on jotain ekslusiivista.
Totean hänen siis suosittelevan alaa jolloin hän hymähtää hymyillen ja sanoo.
– Kyllä ehdottomasti, tämähän on hienointa hommaa mitä voi housut jalassa tehdä.
Haastattelun päätyttyä ja kiitettyäni Seppoa hänen ajastaan lähden purkamaan kaikkea sitä tietoa jonka hän minulle jakoi. Mietin kuinka positiivinen ja innostunut suhtautuminen hänellä on omaa työtään kohtaan, ja kuinka se tarttui myös minuun. Hän olisi myös innostava puhuja vaikkapa vierailevana tähtenä oppilaitoksessa.
Leave a Reply