Monipuolisesti taidetta tekevä Lotta Nevanperä on Lybeckerin kasvatti. Lybeckeriltä valmistumisensa jälkeen hän on opiskellut Satakunnan ammattikorkeakoulussa Kankaanpäässä, josta hän on valmistunut kuvataiteilijaksi ja perustanut oman yrityksen. Tällä hetkellä Lotta täydentää opintojaan Turun ammattikorkeakoulussa ylemmällä korkeakoulututkinnolla kulttuuriyrittäjyyden alalla yritystoimintansa ohella. Haastattelussa Lotta kertoo omasta taiteellisesta taustastaan ja luovasta prosessistaan.
Kuvataiteilijaksi tuleminen
Rakkaus kuvalliseen ilmaisuun syttyi Lotalla jo lapsena, kun Lotan äiti luki hänelle paljon kirjoja.
– Rakastin kirjojen kuvituksia ja lähdin Lybeckerille alun perin opiskelemaan graafista suunnittelua, jotta minusta tulisi kirjojen kuvittaja. Kun Lybeckerillä pääsi opettelemaan eri puolilla esimerkiksi taidegrafiikkaa, graafista suunnittelua ja maalausta, jo ensimmäisillä kerroilla taidegrafiiikka vei minut mukanaan ja oli selvää, että suuntautuisin opinnoissani siihen.
Vaikka Lotan usko itseensä, taiteelliseen työhönsä ja kuvataiteilijaksi tulemisesta on voinut olla välillä hieman koetuksella, lähipiiri on aina uskonut Lottaan.
– Siitä on 15 vuotta, kun aloitin opiskelun ja alusta asti näytti siltä, että kuvataiteilijan työpolku koostuu siitä, että haetaan apurahoja ja pidetään näyttelyitä ja se tuntui alusta asti vieraalta. Mutta luovuushan on myös sitä, että pystyy rakentamaan oman työpolkunsa oman näköiseksi. Pitkäjänteinen taiteellinen työ on luonut varmuutta ja uskoa siihen, että intohimoaan seuraamalla, taidetta tekemällä voi tulla toimeen ja pärjätä. Ehkä suurin syy sille, että olen voinut uskoa itseeni ja työhöni johtuu siitä, että perhe, lähipiiri ja ystävät ovat aina uskoneet minuun, eikä ammatinvalintaa ole tarvinnut perustella ja hyväksyttää muilla.
Kankaanpään koulu valikoitui Lotan jatko-opiskelupaikaksi kahdesta eri vaihtoehdosta.
– Minulla oli vaihtoehtoina Lahden ammattikorkeakoulu ja Kankaanpään koulu. Koulujen pääsykokeet taisivat olla päällekkäin niin, että jouduin valitsemaan, kumpaan menen. Kankaanpää valikoitui näistä varmaan niinkin tärkeillä perusteilla, kuin että se oli lähempänä Oulaista ja Oulua, missä perhe ja ystävät asuivat. Lisäksi siskoni asui myös Kankaanpään lähellä Tampereella.
Vaikka Lotta viihtyikin Kankaanpäässä ja sai sieltä ystäviä sekä yhteistyökumppaneita, hän näkee Lybeckerin olleen hänen ammatinvalintansa kannalta jopa merkityksellisempi opiskelupaikka. Hän sai sieltä hyvän pohjaopetuksen kuvataiteen tekemiselle. Kankaanpäässä opiskelu syvensi tätä aiemmin saatua osaamista ja korkeakoulun jatko-opinnot Turun ammattikorkeakoulussa ovat asettaneet Lotan oman taiteellisen tekemisen tietynlaiseen aikajatkumoon ja auttanut hahmottamaan mitä kuvataiteilijan ja luovan alan yrittäjän työ voi tulevaisuudessa olla.
– Kun on tarpeeksi luova, voi kehittää itse sen oman ammattinsa ja ammatinkuvansa. Se voi olla jotain sellaista, johon ei ole vielä olemassa ammattinimikkeitäkään.
Yrittäjänä luovalla alalla
Lotta on valmistumisensa jälkeen toiminut yrittäjänä omassa yrityksessään, jossa pääsee yhdistämään intohimojaan.
– Yrityksen alle saan yhdistää kaikkia intohimojani! Pääpaino tekemisessäni on uniikeissa maalauksissa, mutta niiden lisäksi luon mm. taidegrafiikkaa, kirjojen kuvituksia, painotuotteita, videota, graafista suunnittelua ja teen kuvankäsittelyä. Kuvankäsittelyä olen opetellut vasta valmistumisen jälkeen, jotta voin ottaa myös siihen liittyviä tilauksia vastaan, tehdä kuvituksia ja painotuotteita, kuten kortteja ja julisteita. Tänä vuonna olen suunnitellut myös ensimmäisen kangaskuosini Riva Clothing -yrityksen mallistoon. Jos saan jonkin tilaustyön, enkä ole aivan varma, osaanko tehdä sitä, luotan siihen, että se on mahdollista opetella. Erilaiset haastavat kuvaprojektit pitävät minut innostuneena ja uteliaana. Kuvataiteen lisäksi yritykseen kuuluu vuonna 2016 perustettu second hand –verkkokauppa Nevana, se toimii hyvänä vastapainona taiteelliselle työskentelylleni. Olen kokenut hyväksi, etteivät tulot ole riippuvaisia vain jostain yhdestä tulonlähteestä, vaan taiteen puolellakin voi tehdä paljon erilaisia juttuja ja katsoa mihin kannattaa milloinkin keskittyä.
Lotan taiteelliseen työhön kuuluu hyvin monipuolisesti erilaisia kuvataiteen lajeja, kuten akryyli- ja mustemaalausta, taidegrafiikkaa, kuvituksia, kuoseja, videoiden tekemistä ja nyt hän on alkanut kokeilemaan myös öljyväreillä maalaamista. Viime vuoden lopulla Lotta teki Päivälehden museolle kirjan kuvitukseen liittyen työjakson, jossa hän pääsi tekemään museon vanhoilla kirjasimilla ja painokoneilla pieniä typografisia teoksia. Lotan taiteelliseen työhön kuuluukin oikeastaan mikä ikinä häntä huvittaa ja mitä hän vain keksiikin. Tällä hetkellä hänellä on tekeillä esimerkiksi taiteen verkkogalleria, akryylimaalaussarja, runomusiikkivideo, runokirjan kuvitus sekä valoteoksen suunnittelu.
– Mikään ei ole liian hullu idea toteutettavaksi! Kaikki kuvataiteen projektini eivät toki ole taloudellisesti kannattavia, mutta koen ne muulla tavoin, taiteellisesti tai yhteiskunnallisesti, merkittäviksi toteuttaa. On hienoa, että minulla on mahdollisuus tehdä molempia. Tyypillistä työskentelylleni onkin, että minulla on kerrallaan monia päällekkäisiä projekteja työn alla enkä yleensä malta kieltäytyä uusistakaan. Kaikki kuvalliset työt tuovat yleensä jotain uutta myös muuhunkin työskentelyyn.
Kuvataiteilijana toimiessa työhön kuuluu myös paljon muuta kuin varsinainen taiteellinen työ.
– Välillä tuntuu, että itse taiteelliselle työskentelylle jää liian vähän aikaa! Työhön kuuluu paljon juoksevia asioita, teosten valokuvausta, pakkausta ja toimittamista. Myös kaikenlainen yhteydenpito ja tiedottaminen vie aikaa. Sitten kun taiteellinen työskentely on niin monialaista niin saa jatkuvasti laajentaa osaamistaan erilaisten tekniikoiden ja materiaalien pariin.
Lotta huolehtii taiteensa näkyvyydestä monialaisella tekemisellä, joka näyttäytyy useissa eri paikoissa ja kanavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole vain ne tietyt taidegalleriat, joissa hän pitäisi näyttelyitä, vaan näkyvyyttä tuovat erilaiset yhteistyökumppanit kuten taide- ja kehysliikkeet, museokaupat sekä kustantamot sekä muiden taiteilijoiden kanssa tehty yhteistyö.
– Nykyään verkkonäkyvyys ja sosiaalinen media ovat taiteilijalle lähes välttämättömyyksiä ja se, että siellä on kattavasti tietoa ja hyvät kuvat teoksista. Päivitän jatkuvasti verkkogalleriaa osoitteessa www.lottanevanpera.art, jossa pyrin julkaisemaan uusia teoksiani, ajankohtaista tietoa ja kertomaan avoimemmin kuvataiteilijan ja varsinkin yrittäjänä toimivan taiteilijan päivittäisestä työstä. Näemme yleensä teosten kautta taiteilijoiden työstä vain sen valmiin pinnan. Itseäni kiehtoo erilaiset työskentelytavat ja miten yksittäinen teos lopulta rakentuu. Eli yritän avata omalta kohdaltani tätä prosessia avoimemmaksi ja kertoa myös taiteellisesta työstä teosten takana.
Parasta luovalla alalla toimimisessa on vapaus, kun taas haastavaa voi olla se, ettei luovalla alalla ole juurikaan olemassa valmiita työtehtäviä.
– Parasta omassa yrittäjyydessä ja kuvataiteellisessa puolessa on se, että itsellä on se vapaus muotoilla oma työ niin, että saa tehdä asioita, jotka koen itse tärkeiksi ja mieluisiksi ja valita myös kenen kanssa työskentelen. Haastavaa luovilla aloilla on varmaan se, että yleisestikään alalla ei ole tiettyjä valmiita työtehtäviä, vaan tekijät joutuvat itse määrittelemään sen oman työnkuvansa. Vaatii tosi paljon rohkeutta, kokeilemista, osaamista, epäonnistumista sekä itsensä hallitsemista rakentaa oma työnsä, mutta se on myös ihan valtavan palkitsevaa.
Lotta ei ole tehnyt erityisiä tulevaisuudensuunnitelmia taiteensa suhteen, vaan näkee erilaisten teosten ja työtehtävien vievän tekemistään eteenpäin.
– Jos minulta oltaisiin kymmenen vuotta sitten kysytty taiteellisista suunnitelmistani, niin olisin varmaan toivonut vain saada työskennellä taidegrafiikan parissa. Mutta luovuuden ja tiedon lisääntyessä huomaa, miten moniulotteista taiteellinen työ voi olla ja se kasvattaa tulevaisuuden näkymiä myös uusiin suuntiin.
Luova prosessi
Lotta kertoo, ettei hänellä ole tiettyjä työaikoja ja myöntää, että tietynlainen arjen aikataulutus on välillä vaikeaa, sillä työskentelyä ja vapaa-aikaa on hankala erottaa toisistaan. Luovan työn luonteeseen kuitenkin kuuluu se, että mennään päivä kerrallaan ja annetaan tilaa luovuudelle. Kun jokaisessa päivässä on vapaus, voi uuden teosidean tullessa rynnätä heti työhuoneelle toteuttamaan sitä. Lotta kertoo välillä kyllästyvänsä, tai unohtavansa, nopeastikin omat ideansa, jolloin on tärkeää päästä heti kokeilemaan ideaa, kun siitä on vielä innostunut ja se on tuoreessa muistissa. Asiat tulevat hoidettua, välillä aiemmin, välillä myöhemmin, vaikka kukaan ei olekaan komentamassa tekemään. Muutenkin Lotta pyrkii nykyään spontaaniuteen taiteessaan.
– Aikaisemmin luonnostelin todella paljon ja teokset olivat hyvin pitkälti suunniteltu paperille ainakin ääriviivallisesti valmiiksi jo ennen kuin aloitin sen varsinaisen työn tekemisen. Nyt kun olen tehnyt muste- ja akryylimaalauksia, olen tietoisesti pyrkinyt päästämään irti yksityiskohtaisesta luonnostelusta ja luottamaan siihen samanaikaiseen, prosessin myötä syntyvään ajatusketjuun.
Joskus Lotalle tulee mieleen jokin tietty kuvallinen idea, minkä hän haluaa teoksessaan tuoda esille tai kuva on rakentunut aiempien luonnosten pohjalta, mutta suureksi osaksi kuva rakentaa itseään.
– Saatan lähteä piirtämään viivaa ja tietoisesti, hitaasti tarkastella sen muotoja, jolloin silmät ja mieli yhdistelee niitä eri asioihin. En yleensä jää odottamaan erityistä inspiraatiota tai ideaa, vaan se tekeminen saa minut innostumaan. Ja yleensä jos aloittaa tekemisen, on hyvät mahdollisuudet saada jotain myös valmiiksi! Kun aloitat uuden teoksen valkoiselle pohjalle, se sisältää periaatteessa kaikki mahdolliset kuvat ja aiheet, ainoastaan se mitä minusta tulee siihen rajoittaa sitä tekemistä.
Lotta on aiemmin pelännyt epäonnistumisia, mutta hän opetellut suhtautumaan niihin uudella tavalla.
– Opiskeluaikoina muistan, että pelkäsin kauheasti teoksen epäonnistumista, pyrin tekemään varovasti ja riskittömästi. Nykyään ajattelen, ettei luovassa prosessissa ole epäonnistumisia, vaan ne ovat vain jotain muuta mitä olin kuvitellut ja minun täytyy vain nähdä teos uudella tavalla. Jos muste vaikka leviää epätoivotulla tavalla, niin usein vahingolla tavoittaa jotain sellaista mitä ei tarkoituksellisesti olisi osannut tehdäkään. Sieltä voi löytyä jokin hieno pinta, muoto tai aihe, mikä näkyy sitten vaikka seuraavassa teoksessa. Varsinkin kouluaikana olisi ollut tärkeä antaa itsensä vapaasti opetella ja kokeilla ilman epäonnistumisen pelkoa.
Lotan lempiteoksia omasta tuotannosta ovat usein ne viimeisimmät, jotka tuntuvat läheisiltä ja kiehtovilta. Niistä löytää itsekin vielä kokoajan uutta. Tuotannostaan Lotta nostaa esille kuitenkin muutaman vuoden takaisen mustemaalaussarjan nimeltään Yöpakkasia, jonka tekoprosessi oli erilainen ja mieluisa.
– Rämmin useamman viikon ajan isäni kanssa Oulaisten metsissä keräilemässä valokuvauksellisia oksia, risuja ja kuivakukkia pieneen runolliseen teos-sarjaan. Siinä käytin metsästä löytyneitä muotoja yksinkertaistetusti. Pidin siitä, että meni konkreettisesti katselemaan teosaiheita ja luonnonmuotoja sinne metsään ja miten sieltä tuhannen risun seasta löytyy aina sitten se yksi erityinen, jonka haluaa ikuistaa.
Usein taidealalla painotetaan oman tyylin löytämisen ja yhteen asiaan keskittymisen tärkeyttä, minkä vuoksi Lotta on kokenut joskus myös pientä identiteettikriisiä taiteilijana, joka on kiinnostunut aivan kaikesta.
– Saatan rönsyillä tekemisessäni laidasta laitaan niin, että samana päivänä teen isoa kukka-aiheista akryylimaalausta ja seuraavassa hetkessä jotain pientä typografista runokuvaelmaa. Mutta kuvataiteessa ja luovilla aloilla on tärkeää, että pystyy varioimaan omaa tekemistään ja joustamaan välillä hyvinkin erilaisiin kuvallisiin kokonaisuuksiin, kahta täysin samanlaista teosta kun ei ole. Luulen, että semmoinen moniosaaminen tulee yleistymään ja olemaan tulevaisuudessa yhä useammin osa kuvataiteilijan ammattia. Toki se oma kädenjälki näkyy aina jollakin tavalla aiheiden valinnassa, sommittelussa ja kokonaiskuvassa. Uskon, että se rajoittaisi ja latistaisi omaa tekemistäni, jos yrittäisin pyrkiä johonkin yhteen tiettyyn tyyliin tai tekniikkaan, jonka kehittäisin sitten äärimmilleen. Pyrin siis olemaan rajaamatta luovuuttani tiettyihin tekniikoihin, vaan teen mitä huvittaa ja yhdistelen tekniikoita huoletta keskenään.
Lotta pohtii olevan mahdollista, että nyt ollaan jonkinlaisessa käännekohdassa asian suhteen. Vaikka taidehistorian kautta olemme tottuneet ajatukseen siitä, että taiteilijalla on jokin tietty oma tunnistettava tyyli, nykypäivänä se alkaa olemaan harvinaisempaa, että taiteilija pystyisi koko uransa tekemään yhdenlaisia teoksia tai yhdenlaisella tekniikalla. Moniosaaminen tulee yleistymään, vaikkei Lotta poissuljekaan mahdollisuutta menestyä tietyn vahvan oman tyylin avulla.
Lotalla on muutama vinkki taideopiskelijoille, jotka haaveilevat kuvataiteilijana työskentelystä.
– Kuvataiteilijuus ei ole pelkästään niiden konkreettisten teosten tai kuvien luomista, vaan se on myös luovuutta muotoilla oma tekeminen ja oma ammattinsa itselle sopivaksi. Se, mikä on toiselle kuvataiteilijalle tai opiskelijalle oikea työskentelytapa, ei välttämättä toimi kenenkään toisen tapauksessa.
Lotalla on jäänyt Lybeckerillä opiskelusta todella hienot muistot.
– Se on ollut minun taiteelliselle tekemiselleni ja uralleni hyvä ja kantava pohja. Olin Lybeckerillä silloin, kun kaikki oli vielä niin uutta ja olin kauhean tiedonjanoinen, halusin oppia ja tietää aivan kaiken taidegrafiikasta! Minulla oli opettajina Raija Korppila ja Juha Laakso, jotka hekin innostuivat opiskelijoiden halusta oppia, vastailivat kysymyksiin, kertoivat avoimesti omasta työstään ja ottivat opiskelijan tarpeet aina tosissaan. Ilmapiiri oli rohkaiseva ja taidegrafiikan pajalle menoa odotti aina malttamattomana. Sama odotus on muuten vielä edelleenkin työhuoneelle mennessä, kun ei aina etukäteen tiedä mitä uutta sitä tulee tehtyä!
Kuvat: Lotta Nevanperä