Elli Flink on 23-vuotias raahelainen kuvataideopiskelija. Hän on lapsesta saakka harrastanut piirtämistä, ja hakeutui peruskoulun jälkeen Lybeckerille opiskelemaan kuvataiteen osaajaksi. Lybeckeriltä valmistuttuaan hän haki Kankaanpään taidekouluun, pääsi sisään ja on nyt neljän vuoden opiskelujen jälkeen valmistumassa ammattikuvataiteilijaksi.
Haastattelin Elliä hänen opiskeluihinsa ja taiteeseensa liittyen.
“Olen lapsesta asti tykännyt piirtää. Kuvataideala on aina ollut ykkösvaihtoehto ammatinvalinnassa. Lybecker tuntui luonnolliselta valinnalta peruskoulun jälkeen; oli kätevää, kun samassa kaupungissa oli taidekoulu”, Elli kertoo.
Oliko Lybeckerillä opiskelusta hyötyä AMK-opintoihin hakiessa?
“Opinnot Lybeckerillä antoivat tosi hyvän pohjan jatko-opintoja varten. Sai tietää, mitä erilaisia tekniikoita on, ja muitakin käytännön juttuja tähän ammattiin liittyen. Samalla myös omat mielenkiinnon kohteet sekä tyyli alkoivat muotoutua pikkuhiljaa.”
Kankaanpään taidekouluun ei ole helppo päästä; aloituspaikkoja on vähän, ja pääsykokeet ovat monivaiheiset.
“Ensin piti lähettää hakukirje, jossa oli portfolio ja saatekirje. Jos se hyväksyttiin, tuli kutsu pääsykokeisiin. Pääsykokeet taisivat olla neljä päivää kestävät; siellä oli erilaisia tehtäviä ja haastattelu. Helpolla ei siis päässyt sisään, mutta kyllä siitä sitten selvisi.
Opiskelu täällä on ollut aika vapaata. Ensimmäinen vuosi oli pakollisia opintoja, joissa käytiin läpi mm. kuvanveistoa, maalaamista ja piirtämistä. Pääsi siis tutustumaan, millaisia kursseja koulussa on. Toinen ja kolmas vuosi puolestaan koostuivat vapaavalintaisista opinnoista sen mukaan, mikä itseä kiinnostaa ja mitä haluaisi kokeilla. Viimeinen vuosi oli enimmäkseen lopputyön tekemistä.”
Mitä haluat saavuttaa taiteen tekemisellä?
“Tämä oli aika haastava kysymys, mutta haluan taiteen kautta välittää omaa ilmaisuani ja tarinoitani. Minulla on fantasiatyylisiä teoksia, joissa esiintyy paljon hahmoja, joiden avulla haluan tuoda esille tarinoita ja tunnetiloja. Haluan antaa katsojalle mahdollisuuden uppoutua niihin tarinoihin, sekä myös innoittaa keksimään niitä itse, joten teoksissa on myös tulkinnanvaraa.
Tämän koulun jälkeen olen ajatellut ehkä suuntautua enemmän kuvitusalalle, joten opiskelisin vielä lisäksi graafisia opintoja. Haaveena on myös toteuttaa oma kirja, jossa on omia tarinoita ja kuvituksia. Taiteen parissa siis ajattelin jatkaa.”
Mistä ammennat ideoita ja mitä tekniikoita käytät?
“Ideoita tulee joskus ihan vaan tuolta mielen pohjasta ja omista tunnetiloista, tai sitten ympäröivästä maailmasta ja sen menosta. Musiikki on minulle myös inspiraation lähde, samoin muut taideteokset ja kirjat.
Teen enimmäkseen vesiväreillä ja värikynillä sekä musteilla. Maalaan ja piirrän aika paljon ja yhdistelen eri tekniikoita. Materiaalina käytän paperia, ja nyt hiljattain lopputyön parissa innostuin maalaamaan vesiväreillä kankaalle. Se on sellainen uusi juttu, josta olen tosi innostunut. Oikeastaan nämä tekniikat ovat aina olleet minulle ominaisia, koska ne ovat monipuolisia ja niitä voi yhdistellä keskenään. Lisäksi kudon nukkeja, joita myös yhdistelen kuvalliseen maailmaan teoksissani.”
Kaikki taiteilijat taitavat kokea joskus epävarmuutta ja saattaa iskeä “taiteellinen lukko”. Mitä teet silloin?
“Joo, niitä aina välillä tulee. Silloin pidän pienen tauon ja teen jotakin muuta vähän aikaa. Sitten yritän uudelleen tehdä jotain ilman erityistä suunnitelmaa, ja sellaisen pienen tauon jälkeen inspiraatio yleensä palautuu. Joskus vaan lähtee piirtämään jotakin, eikä ajattele sitä sen kummemmin; siinä kun vähitellen työstää sitä asiaa, niin kyllä se lukko helpottuu.”
Mitä muita harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita sinulla on?
“Vapaa-aikana kuuntelen paljon musiikkia ja kerään cd-levyjä, kudon ja luen kirjoja sekä piirrän muotokuvia.”
Vielä loppuun pieni bonuskysymys… Mikä on elämän tarkoitus?
“Mielestäni elämän tarkoitus on se, että jokainen saa elää sellaista omanlaistaan elämää ja on vapaa päättämään itse, mitä haluaa tehdä. Tekee omasta elämästään sellaista mukavaa ja omannäköistään – se on se tarkoitus.”
Teksti ja video: Saija Mannela Kuvat: Elli Flink