Olen aina ollut kiinnostunut peleistä pikku lapsesta saakka. Sain ensimmäisen Ps2 konsolin kun olin noin 10 vuotias ja ensimmäinen pelini taisi olla Peter Pan-peli. Siitä se sitten lähti, äiti ja isä hankki minulle lisää Ps2 pelejä synttärilahjaksi, joululahjaksi tai ihan muuten vaan. Tuli omistettua aika monta Ps2:en pelejä, oikein iso laatikollinen. Ja kiinnostus peleihin vain kasvoi. Ja piti asettaa pelipäivät, koska pelasin niin paljon että koulutyöt jäivät sivuun.
Seuraavaksi sain Wii:n. Tai NintendoDS:än. En muista kummin päin. Kuitenkin, rakastin pelejä ja halusin lisää pelattavaa. Joskus pelasin pelejä veljeni kanssa, istuimme lattialla Ps2:en tai Wii:n äärellä. Se oli tosi kivaa. Sen jälkeen sain Nintendo3DS:än, jolla pelasin kaiket päivät. Tai ainakin silloin, kun sain. Jossain vaiheessa sain Ps4, mikä meni pikkuveljelleni. Hänellä on se edelleen ja näyttää toimivan.
Yhdessä vaiheessa aloin ajattelemaan, että voisiko minusta tulla pelintekijä. Se olisi todella mielenkiintoista ja rakastin pelejä, joten pelien parissa työskentely kuulosti jännittävältä. Päätin kuitenkin, että ehkä se ei ole minua varten ja menin lukioon. Mutta lukion aikana muutin mielenin ja halusinkin tulla pelintekijäksi. Kun valmistuin lukiosta, yritin etsiä pelitekijän koulutuspaikkoja läheltä. Niitä ei hirveän paljon ollut, Kajaani oli lähin. Hain sinne mutta en päässyt. Pidin välivuoden vapaata ja hain uudestaan. En päässyt.
Menin Ohjaamoon, missä yritin suunnitella mitä tehdä seuraavaksi. Siellä löysin AMK Polkuopinnot, missä opiskeltiin pelisuunnittelijaksi, -tuottajaksi tai -graafikoksi. Kuulosti erittäin lupaavalta. Hain sinne, ja tässä ollaan, noin kahden vuoden päästä. Opiskelen pelin tekijäksi, niin kuin olin unelmoinut silloin lapsena. Ja tämä on ollut erittäin mielenkiintoista ja hauskaa. On ollut vähän vaikeuksia, mutta niistä on päästy yli. Loppujen lopuksi olen iloinen, että päätin tulla opiskelemaan Mediakeskus Lybeckeriin.
