1500- ja 1700-lukujen välisenä aikana, Euroopassa kukoisti Italiasta kotoisin oleva commedia dell’arte teatterimuoto. Nämä esitykset perusuivat erilaisiin naamareihin joilla näyttelijät esittivät useita roolihahmoja, sekä stokki juoniin joita lainattiin klassisesta draama kirjallisuudesta. Vaikka commedia dell’arte onkin kauan sitten unohdettu teatterimuoto, sen jäljet näkyvät vielä nykypäivän pantomiimissa sekä muissa teatterin ja näyttelemisen muodoissa. Yksi commedia dell’arte-näytelmien välineistä oli kaksiosainen puinen lasta, jonka osat päästivät kovan läimäisy äänen kun sillä iskettiin näyttelijöitä takaapäin. Tämän välineen mukaan on nimetty fyysiseen komiikkaan perustuva slapstick-komedia.
Slapstick-komedian huumori perustuu ruumiilliseen törmäilyyn ja koheltamiseen, sekä absurdeihin tilanteisiin ja tapahtumiin. Onnistunut slapstick vaatii nopea tempoista toimintaa ja oikeaa koomista ajoitusta. Fyysinen huumori vaatiikin paljon ruumiillista toimintaa ja jopa akrobatiaa. 1800- ja 1900-luvuilla voidaan sanoa alkaneen slapstick-komedian huippukausi, kiitoksena englantilaiselle ja amerikkalaiselle musiikkiteatterille ja mykkäelokuville. Tällä ajalla nousivat suosioon slapstickin tunnetuimmat filmitähdet, kuten Charlie Chaplin, Harold Lloyd, Buster Keaton, Marx:in veljekset, the Three Stooges ja moni muu. Näiden koomikkojen myötä tulivat suosioon myös klassiset slapstick-rutiinit, kuten kermakakkujen heitto ja hullut takaa-ajo kohtaukset.
Slapstick:ia esiintyy vielä tämänkin päivän komediaelokuvissa, mutta eniten sitä nähdään piirrosanimaatiossa. Piirretyissä ruumiillinen komiikka voidaan vetää niin överiksi kuin halutaan, sillä hahmojen liikkeitä eivät rajoita fysiikan lait. Slapstick ja animaatio ovatkin kulkeneet käsikädessä melkein alusta alkaen. Disneyn Mikki Hiiri, Aku Ankka ja Hessu Hopo, Warner Bros:in Looney Toonsit sekä Tommi ja Jerry ovat kautta maailman tunnettuja animoituja slapstick-hahmoja. Slapstickin suosio piileekin mahdollisesti sen universaaliuudessa. Fyysinen huumori ei tarvitse sanoja tullakseen ymmärretyksi. Jokainen riippumatta kielestä tai kulttuurista voi katsoa joko Chaplinin mykkäelokuvaa tai Tommi ja Jerry piirrettyä ja ymmärtää missä niiden hauskuus piilee.
