Spontaani haastattelu elämän tarkoituksesta

Mitä Lybeckerin opiskelijat vastaavat kysymykseen elämän tarkoituksesta?

Monelle voisi olla hämmentävää vastata filosofiseen kysymykseen elämän tarkoituksesta mihin aikaan päivästä tahansa, mutta joillekin se tulee iloisena yllätyksenä, jopa kouluaamuna. Lybecker tunnetaan monenkirjavista opiskelijoista, minkä mukana tulee rikkaasti ajatuksia ja mielipiteitä. Saimme kunnian haastatella muutamia nuoria mietiskelijöistä.

Opiskelija Atte vetää tuolin alleen ja omaksuu asennon, jossa luultavasti vain Aristoteles aikoinaan tunsi olonsa kotoisaksi.

”Se on niin laaja aihe, että siinä on tietenkin vaikea vastata yhdellä sanalla, mutta kysymyksen merkityksen pohtiminen saattaa olla semmoinen kiinnostava aihe, sekä ehkä tämä itsetietoisuus olemuksesta.” Se, miksi emme koskaan kysyneet sitten tästä aiheesta enempää, on mysteeri, mutta ehkä Atte avasi tässä todellisen kysymyksemme: ”Miksi ihminen pohtii omaa tarkoitustaan?”

Saimme myös elämän viisauksia Atelta.

”Ei tietenkään kannata stressata turhia aiheesta, kannattaa vaan mennä, ja muistaa se, että huominen on aina parempi.”

Aiemmin olimme kysyneet spontaanissa paneelikeskustelussa saman kysymyksen elämän merkityksestä, ja saimme kolmelta Lybeckerin oppilaalta pohdintoja.

Juho: ”Elämän tarkoitus on ellää ja koittaa kaikkea parhaasti ja koittaa selvitä pitkälle, ettei kuolla kupsaha. Ja ei mulla sen enempää tietoa elämän tarkoituksesta, sitä tässä opetellaan parhaimmillaan.”

Aaron: ”Elää kunnes kuolee”

Ville: ”Elää parhaansa mukaan, ei sen kummempaa.”

Kysyimme heiltä seuraavaksi: Miksi jaksatte herätä jokaiseen päivään?

Juho vastasi: ”Niin no, mulla on noin kouluaamuisin niin mä herään herätyskelloon… Mä meinaan nukahtaa, mä en haluaisi herätä kun mulla on vähän huono unirytmi… Viikonloppusin ei sitten herätäkään aamulla vaan se menee enemmänki iltapäivän puolelle. Enimmäkseen mää herään sen takia että saan mennä viettämään aikaa ja olemaan, elämään.

Aaron: ”No se, että saa viettää aikaa ihmisten kanssa ja sit tää kouluhan on pakollinen.”

Ville: ”No, siis nukkuminenhan on ihan pirun tylsää et sen takia mä herään. Ei sen ihmeempää.”

Lähestyimme myös kysymyksen keksijää, joka anonyyminä vastasi kysymykseen näillä sanoin: ”No, ei elämällä ole ihmeempää tarkoitusta, vaan että meidät on evoluutio tuonu tähän pisteeseen, että ihmiset on alkanu miettimään mikä helvetti on elämän tarkotus. Niin ei kai… tehdä jotakin tällä pienellä aikamäärällä mitä niinku on mahollista. Siinäpä se.”

Siinäpä se, tosiaan, näinkin yksinkertaisesti voi asian nähdä.

Emilian kommentteja asiaan: ”Se riippuu ihan niin kuin henkilöstä. Jotkut ihmiset on mennyt läpi ja kokeneet hyvin paljon erilaisia ongelmia ja niillä on ollut hyvin vaikeaa muuten vaan. Siinä kun tavallaan käy tämmöisiä juttuja läpi, niin alkaa ymmärtämään, jos on semmoinen nihilistinen ajatus elämään, että me ollaan täällä vaan siihen, että tehdään töitä täällä koko elämä ja sitten kuollaan. Joillakin voi olla semmoinen hyvin nihilistinen tapa ajatella sitä. Mulla itsellä on semmoinen, että kaikillahan on niitä omia vaikeuksia elämässä ja tämmöisiä stressaavia hetkiä, eikä kaikki aina menekään hyvin, mutta silti tämä elämä sisältää kauniita ja ihania hetkiä, joitten takia sinun pitäisi saada jatkaa elämistä, odottaa joka päivää ja yrittää ajatella asioita positiivisella tavalla. Joka päivä sisältää uusia yllätyksiä, ja eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä voi antaa sulle, vaikka niinku se tuntuu vaikealta uskoa mihinkään hyvään.”

Näiden positiivisten sanojen myötä jäämme itse pohtimaan tai olemaan pohtimatta elämän tarkoitusta ja sen tarkoituksen miettimisen tarkoitusta. Onko meille annettu tehtävä universumissamme, vai olemmeko me puhtaasti evoluution synnyttämiä eläimiä? Kenties olemme molempia, tai vähän kaikkea. Haastateltavat tuntuivat kuitenkin olevan sitä mieltä kaikki, että elämme nyt, ja se ei ikuiseen kestä. Voimme silti tyytyä tähän päivään.